Mies ja missio
Jorma Salmi on omistanut elämänsä täydellisen kaiuttimen kehitystyölle. Hän ei vieläkään luovuta, vaikka maailmalla moni pitää Gradientin kaiuttimia jo ylivertaisina - paitsi designiltaan myös äänentoistoltaan.
Jorma Salmesta on vaikea arvioida kaiuttimia, jos kuunnellaan sähköistä musiikkia tai muuta ääntä, jota ei ole luonnossa ollut. - Siitä puuttuu absoluuttinen referenssi, hän sanoo.
Teksti: Pauli Salokangas
Kuvat: Sami Perttilä
Gradientin kaiuttimilta ei puutu omaleimaisuutta, sillä jopa ensimmäinen, vuonna 1984 päivänvalon nähnyt Gradient 1.0 on yhä suosittu retrokaiutin. Sittemmin mallistoja on ilmestynyt verkkaiseen, mutta tasaiseen tahtiin.
Viimeksi syksyllä 2007 lanseerattiin Gradient Helsinki, jolle on povattu menestystä edeltäjiensä tapaan. Yritys on herättänyt runsaasti kansainvälistä huomiota ja pysytellyt pitkään alansa kärkinimien joukossa. Mutta miten se sen tekee? Miten suomalaisessa nyrkkipajassa on kehitetty maailman mittakaavan huipputuote? Miten Gradientista tuli Gradient? Lähdetäänpä Järvenpäähän katsomaan.
GRADIENT PITÄÄ majaansa teollisuusalueen perukoilla. Omakotitalon kokoinen toimitila vaikuttaa melko tyypilliseltä pikku nyrkkipajalta. Puolivalmiita kaiuttimia seisoo siellä täällä, ja pahvilaatikoita riittää ympärillä pinoiksi asti. Pöydillä lojuu kosolti työkaluja ja kaiuttimen osia.
- Tässä nyt on vähän sekaista, kun laitteiden kokoonpanoa on siirretty takaisin meille, pahoittelee Salmeksi esittäytyvä, matalalla äänellä virkkova partasuu, kaiuttimien isä itse.
Isäntä opastaa meidät akustiikkalevyillä vuorattuun testihuoneeseen. Sen keskellä töröttävän pitkäkaulaisen telineen päässä sojottaa suippo mikrofoni.
- Tällä testataan jokainen talosta lähtevä kaiutin, niin uudet kuin vanhatkin, Salmi osoittaa "päivitettäviksi" tuotuja 1980-lukulaisia, joita käy säännöllisesti huollettavina. Niiden omistajat eivät halua luopua kaiuttimistaan, vaikka laitteilla on jo ikää.
- Vaihdamme niihin pari komponenttia, ja elinkaari pitenee toiset 20 vuotta, Salmi tokaisee, istahtaa alas ja palaa mielessään kauas menneisyyteen.
JO PIKKUPOIKANA Salmi kokosi radioita. Aikuiseksi vartuttuaan, 1960- ja 1970-luvuilla hän työskenteli Nokian elektroniikkayksikössä sekä radio- ja televisioteollisuudessa, joissa mukaan lyöttäytyi muitakin äänentoiston mystiikkaan uppoutuneita. Ryhmä alkoi viritellä kaiuttimia.
Testauksen suhteen silloinen, 1980-luvun alun ajatusmaailma poikkesi paljon nykyisestä. Kaiuttimen suoritusarvoja mitattiin kaiuttomassa tilassa, koska tavallisen huoneen vaihtelevien heijastusten tiedettiin vääristävän tuloksia. Turussa kehitellyt ensimmäiset prototyypitkin toimivat hyvin testeissä, mutta käytännössä kaikki ei ollut kohdallaan.
Samoihin aikoihin Salmi alkoi kypsyä nokialaiseen päivätyöhönsä, joka ei antanut tarpeeksi tilaa luovuudelle. Alkuperäinen stadilainen palasi perheineen Helsinkiin.
Irtisanoutumisen jälkeen Salmen ei auttanut kuin seurata kutsumustaan. Missio oli selvä: täydellinen HiFi-kaiutin (High Fidelity, suom. korkea todenmukaisuus). Hän osti ex-työnantajaltaan mittauslaitteita ja jatkoi kumppaneidensa kanssa kaiuttimien kehitystyötä. Ryhmä teki testejä muun muassa Otaniemen äänilaboratoriossa.
- Se oli jatkuvaa teorian opiskelua, testihärveleiden rakentamista ja käytännön testausta. Aikaa ja asennetta kysyttiin, mutta onnistumisiakin tuli säännöllisesti. Eihän sen ikäisenä, päältä kolmikymppisenä, ajattele, ettei tästä tule mitään. Yrittäjyys antoi vapauksia, mutta kotona ympäripyöreistä päivistä sai kyllä kuulla, Salmi muistelee.
Tärkeintä kuitenkin oli, että ryhmän mielessä alkoi hahmottua, mihin suuntaan kaiutinta pitää kehittää, jotta saadaan aikaan aiempaa luonnonmukaisempi äänentoisto normaalissa huoneakustiikassa.
- Valmistajahan voi vaikuttaa vain kaiuttimeen, mutta ei juurikaan ympäristöön, Salmi muistuttaa.
YKSI MERKITTÄVIMMISTÄ oivalluksista oli se, että huone ei väritä ääntä, joka suuntautuu kaiuttimesta suoraan kuuntelijan korvaan. Jälki jää vain muihin suuntiin säteilevään ääneen, joka heijastuu huoneen rajapinnoista.
- Tilanne on yksiselitteisempi, kun hallitaan edes yksi rajapinta. Siksi kaiutin päätettiin seisottaa lattialle, Salmi perustelee.
Kokeet viittasivat myös siihen, että aikaero kaiuttimesta tulevan suoran äänen ja ensimmäisen heijastuksen välillä kannattaa pitää mahdollisimman suurena, samoin kuin ensimmäisten heijastusten taso mahdollisimman matalana verrattuna suoraan ääneen.
- Sen jälkeen komponenttien muokkaaminen oli perusfysiikkaa. Teknisestihän kaiutinelementit, joilla ääni tuotetaan, ovat olleet samanlaiset 80 vuotta. Materiaalit sen sijaan ovat muuttuneet, osin aidosti ja vielä enemmän näennäisesti, Salmi kertoo.
SALMEN HUIKEIN innovaatio oli bassokotelon päälle kallelleen asetettu keskiäänielementti. Edes Salmi itse ei osannut arvata, kuinka vahvasti 80-luvun alussa tehty keksintö leimaisi yrityksen tuotesuunnittelua vielä nykypäivänä.
Kartion kallistuksen ja koteloimattomuuden myötä kaiuttimen säteilykuviosta tuli dipolin muotoinen, jolloin lattiaheijastus minimoitui ja suunnattavuus helpottui. Myös bassoelementti ja diskanttipilari säädettiin siten, että ne säteilivät lattiasta hyvin vähän ääntä. Kaiutin oli valmis.
Esikoismalli nimettiin keskiäänielementin kaksisuuntaisen gradienttilähteen (= dipoli) mukaisesti Gradient 1.0:ksi. Salmi kumppaneineen perusti tuotteen ympärille yrityksen, eikä senkään nimeä tarvinnut kauaa pohtia.
Kaiutin sai alan lehdissä erinomaiset testiarvostelut ja alkoi tehdä heti kauppansa. Esimerkiksi Sibelius-Akatemian tilaus oli huomattava.
Esikoismallin ulkonäkö kestää katsetta vieläkin, mikä on paljon yli parikymppiseltä kaiuttimelta. Maailmalla jopa design-museot ovat ottaneet sen pysyviin kokoelmiinsa.
- Jälkeenpäin voi puhua designista, vaikka muotoilu perustuu vain äärimmäiseen tarkoituksenmukaisuuteen. Kaikki turha on riisuttu pois, Salmi sanoo.
PUHTAASTI SUOMEEN suuntautunut kauppa kävi aina 1990-luvun alulle asti. Sitten iski lama, ja eliittikaiuttimen kysyntä romahti. Alan suomalaisyrityksistä jäljelle jäi vain kolme sinnikkäintä - tai onnekkainta.
Gradient oli sattumalta aloittanut vuonna 1989 Suomen-edustuksen englantilaiselle Quadille, joka valmisti audioelektroniikkaa ja sähköstaattisia kaiuttimia. Quad oli painiskellut kaiuttimensa basso-osan kanssa, mutta Salmi kehitteli ongelmaan ratkaisun omin päin.
- He saivat vihiä subbaristamme ja halusivat sen Chicagon messuille demottavaksi. Quadilla oli maailmanlaajuinen verkosto, ja yllättäen faksi alkoi suoltaa tilauksia ulkomaille. Kansainvälistyminen auttoi meidät laman yli, Salmi kertoo.
SEURAAVISTA MALLISTOISTA muun muassa 1994 ilmestynyt Revolution-sarja oli varsin suosittu. Kaiuttimen nimi juontuu sen basso-osasta, jota voidaan kiertää (engl. revolve), jolloin ääni kytkeytyy huoneeseen eri tavoin suuntauksesta riippuen.
- Revolutionin kehitystyöhön sisältyi monta hyvää vaihetta, koska sain sen toimimaan hiton hyvin. Mieleenpainuvinta oli, kun sai nauttia oman levyarkistonsa helmistä - kuten vaikkapa Mahlerin 9. sinfoniasta - aivan uudella tavalla, Salmi innostuu. Nimenomaan klassinen musiikki on ollut Salmelle aina rakas harrastus.
- Klassisen ja akustisen musiikin esittämisessä konserttisali on erittäin tärkeä instrumentti. Hyvässä äänitteessä salin akustiikka on mukana. Mutta kaiuttimienkin on oltava laadukkaat, koska olisi väärin liimata päälle enää huoneen omaa akustiikkaa.
2000-LUVULLA YRITYKSEN pyörittämiseen kuuluva byrokratia vei Salmesta mehut, ja tuotekehitys laantui. Vuoden 2007 alussa uutena toimitusjohtajana aloitti Topi Lintukangas, joka oli jo näyttänyt kyntensä design-bisneksessä. Lintukangaskin on siviilissä innokas hifi-harrastaja ja musiikin kuuntelija, joten yhteinen sävel löytyi helposti.
Salmi sai taas keskittyä itse asiaan, uuden suunnitteluun. Jatkoa seurasikin myöhemmin samana vuonna, kun Gradient Helsinki 1.5 ilmestyi. Sen ääni on vielä edeltäjiäänkin paremmin suunnattu ja heijastukset pienemmät. Lopusta huolehtii loppukäyttäjä, joka voi kääntää bassoelementtiä optimaaliseen suuntaan huoneakustiikasta riippuen.
- Hyppy 1.0:sta Helsinkiin on ollut henkisesti pieni. Designin osalta halusin pysyä uskollisena vanhalle, joten esimerkiksi taaksepäin nojaava keskiäänielementti on yhä mukana. Rakenteissa sen sijaan on merkittävämpiä eroja aiempaan, Salmi vertaa ja ryhtyy taas työhön.
"IUIUIUIU," vinkuu testiääni, jonka perusteella tietokone piirtää käppyrää tarkasteltavana olevasta Helsinki-kaiuttimesta. Salmi vilkaisee näyttöä ja toteaa laitteen olevan kunnossa.
- Sen kyllä kuulee testisignaalista korvallakin, maestro ilmoittaa.
No, maallikko ei kuule, mutta onneksi sivuhuoneessa raikaa kahdesta Helsingistä reipas pelimannimusiikki. Niiden eron omiin tusinaämyreihinsä havaitsee toimittajakin. Hämmentävintä on se, kun sulkee silmänsä, eikä oikein pysty määrittämään kaiuttimien etäisyyttä.
- Eihän ole tarkoituskaan kuunnella kaiuttimia, vaan musiikkia, Salmi hymyilee.
Salmen tuotekehitysfilosofia lähtee yhä tavoitteesta, että kaiutin toimisi hyvin kurjassakin huoneakustiikassa. Tämä asettaa reunaehtoja sille, miten osaäänialueita voidaan ja pitää toistaa ja millaisilla rakenteilla, kun pyritään hallittuihin säteilykuvioihin.
- Kun suunnitelma on saatu tietokoneella vaiheeseen, jossa kaiuttimen niin sanottu siirtofunktio näyttää valmiilta, laite kootaan kasaan ja sitä koekuunnellaan. Kokeiden perusteella sitten tehdään hienovaraista säätöä. Prosessi noudattaa siis pitkälti 1980-luvun kaavaa, paitsi testausmenetelmien osalta.
- Silloin akustiikan mittauksessa käytettiin vielä hidasta analogiatekniikkaa. Kun pc:t myöhemmin yleistyivät, sillä oli suuri vaikutus tuotekehitysprosessiin.
SALMI TIETÄÄ, ettei täydellisen kaiuttimen rakentaminen perustu yksin tekniikkaan.
- Äänentoistoketjun viimeinen lenkki on sähköakustinen muuttaja, ja ihminen toimii vastaanottimena. Onnistunut keitos edellyttää siis poikkitieteellistä näkemystä ja tietoa elektroniikasta, mekaniikasta, akustiikasta, kuulemisen fysiologiasta ja psykologiasta. Ja päälle voisi lisätä vielä ripauksen musiikkitiedettä, Salmi luettelee.
Muutenkin Salmen tuotekehitysfilosofia on muuttunut nuoruusvuosista.
- Iän myötä alkaa nähdä harmaan sävyjä enemmän, eikä oma totuus ole välttämättä ainoa. Mitä syvemmälle asiaansa uppoutuu, sitä vähemmän huomaa siitä tietävänsä. Mutta eipähän tarvitse potea messiaskompleksia.
KAIKKIAAN GRADIENT on julkaissut erilaisia sarjoja kehitysversioineen tusinan verran. Tällä hetkellä niistä on myynnissä neljä, pääasiassa kotikäyttäjien erilaisiin tarpeisiin.
Salmi olisi voinut valita helpommankin tien. Hänen aikanaan hylkäämänsä Nokian menestyksen tuntevat kaikki, mutta Salmea ei kaduta taannoinen päätöksensä lähteä omilleen.
Kutsumuksen seuraaminen kannatti.
