Kehitä itsellesi paras ideointiympäristö
Hei sinä tuotekehittäjä tai sellaiseksi aikova! Lopeta uikutus ymmärtämättömistä pomoista ja rumista toimistoverhoista ja ala ideoida. Brainstormin testi kertoo, oletko tehnyt kaikkesi oman luovuutesi esiin houkuttelemiseksi vai vaatiiko oman ideaalin ideointiympäristösi rakentaminen vielä jatkokehittelyä.
Teksti: Terhi Upola
Kuvitus: Lotta Nieminen
"No kun kaikki työaika menee rutiineihin ja palaveeraamiseen ja säätämiseen. Ja kun ei meillä ole edes sohvia eikä kunnon kahvia. Sitä paitsi, Jaska kummiskin tyrmää idean ennen kuin ehdin edes alkaa kertoa siitä."
Tuntuuko tutulta? Usein uusien ideoiden esteet löytyvät vielä paljon lähempää kuin omista opiskelukavereista, proffasta, toimistosta tai pomosta.
Suurin osa luovuuden esteistä on oman pään sisällä. Myös omaan työympäristöön voi yleensä itse vaikuttaa. Testaa, miten pitkällä olet oman luovan ympäristösi luomisessa.
Kuinka valmis propellipää olet?
Laske, kuinka monta kyllä-vastausta saat.
1-3 kyllä-vastausta = tarvitset jatkokehittelyä.
4-6 kyllä-vastausta = pientä hiontaa vailla.
7-9 kyllä-vastausta = huipputuote.
Muista: Kukaan ei tietenkään pysy jatkuvasti luovana, vaan luovat vaiheet tulevat ja menevät. Omaa luovuuskykyä ja -ympäristöä kannattaa silti ylläpitää ja huoltaa tietoisesti.
1. Tunnistatko itsellesi parhaiten sopivat työtavat ja -ympäristön?
Kaikki tarvitsevat uuden luomiseen jonkin verran hiljaisuutta ja omaa aikaa ja toisaalta jonkin verran vuorovaikutusta ja jopa taustahälyä. Mieti, miten näiden tarpeet sinulla painottuvat eri työvaiheissa.
Omien työtapojen löytämisessä voi käyttää apuna esimerkiksi itsearviointitestejä, kuten Myers-Briggs-testiä (googlaa MBTI).
Toinen keino tutustua tapoihinsa on tehdä niistä matriisi: kirjaa ensimmäisen akselin muuttujiksi fyysiset ja henkiset työskentelyolosuhteesi sekä työrauha- ja vuorovaikutustarpeesi. Toisen akselin muuttujia voivat olla omat tyypilliset työskentelyprosessisi ja niiden eri vaiheet.
Kolmas tapa on kysäistä työkaverilta: hän saattaa olla huomannut tavoissasi ja tarpeissasi jotain, mitä et itse tajua. Kun tunnet tapasi, vaadi niille tilaa, mutta anna sitä myös muille.
2. Annatko aikaa alitajunnalle?
Alitajunta toimii aina, kunhan sille antaa sopivasti virikkeitä. Vaihtelu on avainsana.
Kun työ alkaa junnata paikallaan, siirry johonkin täysin erilaiseen työvaiheeseen tai tehtävään tai tee jotain fyysistä: käy vessassa, keitä kahvia, tee pieni kävelylenkki kadulla tai metsässä. Keskustelu työkaverin kanssa omasta ongelmasta tai muustakin aiheesta saattaa tuottaa uusia ideoita jumittaneeseen tehtävään.
Joka päivä pitäisi irrottautua muuhunkin kuin ajatustyöhön, viimeistään vapaa-ajalla. Nukkuessa tai puoliksi hereillä syntyy usein ideoita.
3. Osaatko irrottautua vanhasta?
Vaikka uutta tuotetta pitäisi kehittää vanhan pohjalle, vanhan rajoitteista pitäisi osata ensin irrottautua. Virittäytymisvaiheessa ei kannata etsiä järkeviä mielleyhtymiä uuden tuotteen toiminnalle vaan päinvastoin. Yhdistele yllättäviä sanoja tai asioita.
Jos sinun pitäisi esimerkiksi suunnitella uusi digitaalinen järjestelmäkamera, mieti millainen se olisi teknisiltä ja esteettisiltä ominaisuuksiltaan, jos se olisikin sukellusvene tai tietokone. Keksi sille uusia käyttäjäryhmiä ja pohdi niiden tarpeita: alle kouluikäiset, ikäihmiset, ratsastuksenopettajat, kirvesmiehet, koripalloilijat.
Etsi radikaaleja tapoja käyttää tuotetta. Mieti, voidaanko käyttötarve tyydyttää jollain aivan toisenlaisella tuotteella tai palvelulla: ei käytetäkään pölynimuria vaan tilataan siivooja.
4. Ovatko omat asenteesi ja ennakkoluulosi luovuuden esteinä?
Ovatko kuluttajat ääliöitä ja muotoilijat taivaanrannan maalareita? Omien asenteiden muuttaminen on yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen. Toisaalta se on ihan vain itsestä kiinni - ja samasta syystä äärimmäisen haastavaa.
Ennakkoluulot pitää tunnistaa, ennen kuin niitä voi alkaa purkaa. Ennakkoluulot johtuvat yleensä tietämättömyydestä.
Mieti, milloin ennakkoluulosi eivät ole vaikuttaneet rajoittavasti. Mitä sellaisista hetkistä voisi toistaa muissakin tilanteissa? Omia asenteita voi haastaa vaikka tutustumalla erilaisiin kulttuureihin: miten asiat ratkaistaan vaikka pohjalaisella elektroniikkatehtaalla, intialaisessa virastossa tai brasilialaisessa vanhainkodissa?
5. Luotko ja ylläpidätkö hyvää ideointi-ilmapiiriä?
Hyvä ilmapiiri on perusta sille, että työpaikalla uskalletaan heitellä aivan alustavia ja päättömiäkin ideoita. Huono kommunikaatio on tärkein yksittäinen seikka, joka saa asiat menemään pieleen. Puhu, kuuntele, toista sanomasi, yritä ymmärtää muiden viestejä. Yritä tietoisesti kommunikoida myös hankalien, outojen ja negatiivisten tyyppien kanssa. Ja turha kai sanoa, että yritä itse olla helposti lähestyttävä.
6. Annatko positiivista palautetta muiden ideoista?
Mikään ei tapa orastavaa ideanpoikasta yhtä tehokkaasti kuin vähättelevä "tuo ei ole mahdollista" -kommentti. Jos työkaverisi ehdottaa jotain, miten päätöntä tahansa, etsi ideasta jokin hyvä puoli.
Kysy häneltä, miten hän on ajatellut ratkaista ideassa olevat ongelmat tai esteet. Auta häntä edistämään parhaita osia ideasta kohti käytännön toteutusta.
7. Järjestätkö hyviä palavereita ja kyseenalaistatko huonoja?
Huonot kokoukset vievät aikaa ja energiaa varsinaiselta suunnittelutyöltä - ja hyödyllisiltä kokouksilta. Kun huomaat, että palaverista on katoamassa punainen lanka, kysy, mikä olikaan palaverin tavoite. Ehdota joskus uutta paikkaa varsinkin ideointipalaverille: vaihtoehtoista kokoustilaa, kahvilaa tai kävelykokousta.
Jos vedät itse palaveria, varmista, että se on valmisteltu, siellä on vain tarvittavat ihmiset ja kokoontumiselle on määritelty selkeä tavoite. Keskustelun luonteen pitää olla osallistujien tiedossa: tarkoitetaanko ideointipalaverilla alkuvaiheen villiä brainstormausta vai olemassa olevien ideoiden jatkokehittelyä?
8. Oletko ehdottanut parannuksia fyysiseen työympäristöön?
Kun tunnet omat työtapasi (kohta 1), tiedät, millainen ympäristö sinulle sopii. Usein parannukset ympäristöön eivät vaadi isoja muutoksia tai suuria taloudellisia satsauksia. Puutteet saattavat johtua ihan vain siitä, että esimerkiksi pomollasi on erilainen tapa työskennellä tai hän ei vain tee juuri samanlaista työtä kuin sinä.
Usein luovan työn tekijöille paras ympäristö on vaihteleva; sellainen, jossa on mahdollisuus sekä hiljaisuuteen että vuorovaikutukseen. Riittävän kirkas valaistus ja "epävirallisuuden saarekkeet", vaikkapa sohvat, panevat ideat liikkeelle. Kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin omalle selälle sopivasta työtuolista tai hiirestä.
Jos sinulla on mahdollisuus, kokeile silloin tällöin työskentelyä kotona, kahvilassa, kirjastossa tai jopa toisessa kaupungissa.
9. Uskallatko nolata itsesi?
Jos et koskaan nolaa itseään esittämällä hullujakin ideoita, voit olla varma, ettet koskaan ole myöskään sen tuotteeksi päätyvän kuningasajatuksen esittäjä. Se, joka on eri mieltä tai jolla on erilainen idea, tuo todellista lisäarvoa suunnitteluprosessiin.
Ylitä mukavuusalueesi tietoisesti. Teitkö tänään jotain sellaista, mitä et ole koskaan ennen tehnyt? Ja kun tilanne tuntuu toivottomalta, tunnusta itselle heikkoutesi ja opettele nauramaan sille.
Kaikenlainen huumori edesauttaa luovuutta ja vapautumisen tunnetta. Jos työpaikalla ei naureta, ei synny uusia ideoita tai niistä ei uskalleta kertoa.
Helppo keino aloittaa itsensä nolaaminen on kokeilla karaokea työporukalla. Sillä voi opetella nolaamaan itsensä nopeasti ja kivuttomasti - tai löytää itsestään uutta lahjakkuuspotentiaalia. Meni hyvin tai huonosti, lopputulos on aina tarkoituksenmukainen.
Juttua varten on haastateltu seuraavia asiantuntijoita: luovuusvalmentaja Mertzi Bergmania; Teknillisen korkeakoulun koneensuunnittelun professoria ja vararehtoria Kalevi Ekmania; diplomi-insinööri Virpi Haavistoa, joka kouluttaa ja tekee väitöskirjaa luovuudesta; ja Helsingin kauppakorkeakoulun innovaatiojohtamisen professoria Liisa Välikangasta.
